Tässä siis ensimmäinen julkaisemani legacy. Yritän pelata sääntöjen mukaan, älkää tappako minua virheistä. Okay? :D Yritän tehdä tämän kunnialla loppuun asti, ihan loppuun asti. Voin linkittää kaikkia muitakin tarinoita :> Jos linkitätte minut.. ;) Ja nyt löpinät sikseen, tässä se osa tulee...! :)

Nyt kun Mary Dingo oli saanut tarpeeksi rahaa vanhemmiltaan, oli aika muuttaa omaan kämppään. Ihan loisto huvilaan Marylla ei ollut varaa rakentaa, hän sai ostettua vain välttämättömät tavarat, rakentaa pienen vessa/makuuhuoneen ja aidata oman alueensa, jottei naapurit tulisi pimpottelemaan vessa/makkarin ovikelloa. Mary oli kuitenkin innoissaan pienestä asumuksestaan. Maryn suurinpana toiveena on saada 6 lastenlasta, hän pitää ruskeista hiuksista ja silmälaseista, mutta ei voi sietää ylitreenattuja kehoja.

Ensimmäinen vieras oli tietysti aamuvirkku postinkantaja. Mary vilkutteli iloisesti teinipojalle, mutta ei saanut minkään moista vastakaikua. Vaikka poika olisikin töissä, kyllä nyt asiakkaitaan pitää tervehtiä. Mary ei sen kummemmin kiinnittänyt poikaan huomiota, vaan sen tuomaan sanomalehteen.

Töitä oli etsittävä ennen naapureiden tuloa. Työpaikkoja oli niukasti tarjolla, vain kolme eri alaa, ja niistä Mary valitsi Postitusapulaisen pestin. Palkka ei ollut hääppönen, mutta kelpasi.

Pian vakionaapurit olivat aitauksessa. Maisa (enmuistasukunimeä, anteeksidementtiani!!!!) Tuli ensimmäisenä juttelemaan Marylle, kun sillä välin Benjamin Lohela ja Impi (enmuistanimeä, armoa!! keksin siten uuden nimen tälle tyssylle) tekivät lähempää tuttavuutta.

Pian puutarhakerhon johtaja tuli suostuttelemaan Marya typerään kukkarinkiinsä. Mary antoi samantien piupaut mummelille, tänne ei kaivata kasvituotteita. Tai niiden esitteliöitä. Mummeli häipyi kiltisti pois Maryn näköpiiristä, onneksi. Sitä paitsi mummeli olisi kaivannut suurta muodon muutosta, ikävanhus ei ollut ikinä pelikuvaansa nähnytkään...

Toisaalla Maisa ja Benjamin suorittivat ilmeisesti jotain vanhaa rituaalia. Benjamin oli törkännyt sormensa alistuvaisen Maisan ohimoon ja mumisi jotain outoa riimiä. Maisa joutui kovaan transsiin. (todellisuudessa benjamin oli tehnyt pilan Maisalle, juuri sillä hetkellä kun laitoin pelin pauselle :'D) Muutaman minuutin kuluttua tyttö kyllä virkosi, Maryn onneksi, hän ei olisi halunnut mitään blondin ruumista takapihalleen.

Pian tämä komistus, Joonas Karsta, marssi Maryn tontille ja Mary suorastaan juoksi tämän uroksen luo. Heti piti tietysti esittäytyä´(ja vaihtaa puhelin numeroita) josta Maryn ja Joonaksen suhde alkaisi. Joonas ei kylläkään ollut kaaauhean komea, koska hänen nenänsä pilasi olemuksen. Papukaija-nenä ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto suvulle, mutta Kauempaa Mary ei jaksaisi odottaa. Nopeaa toimintaa, parasta toimintaa.

Mutta heti kun Mary yritti luoda lähempää tuttavuutta, Joonas karkasi käsistä :< . Mies ei selvästikkään ollut kiinnostunut naisista, koska heti kun mary ei enää lähennellyt, Joonas juoksi pää kolmantena jalkana pois tontilta. Sääli. Mary ei kuitenkaan halunnut luovuttaa. Hän oli luvannut itselleen ottaa tämän miehen. Ellei parempaa tulisi nenän alle. Heti.

Kun vieraat olivat häipyneet, Maryn maha lauloi nälästä. Jääkaapista löytyi vain pikaruokaa, valmisruokaa. Maryn mahalle tälläisenä hetkenä kelpasi pienikin riisi, saati sitten kokonainen annos. Ruuanlaitossa hän ei ollut muutenkaan vahvimmasta päästä, ei tietenkään, kun ei ollut nuoruusvuosinaan paljoa muuta opiskellut kuin poikia.

Syötyään piti tietysti harjoitella töitä varten. Alussa Marylla oli kieli solmussa vaikeiden ja pitkien sanojen takia, mutta pian harjoitukset tuottivat tulosta. (BTW: tässä välissä sanon, Mary on vamppyyrisukua, hänellä on vaalea iho, ja punaiset silmät [oikeasti en vain löytänyt luomistilassa sopivia silmiä, kuvitelkaa että ne on ruskeat]) Kahden karismapisteen jälkeen Maryn kieli oli puutunut.

Mary oli kuullut, että hänen tontiltansa voisi löytyä periaatteessa mitä vaan. Tontti oli entisajan sodan vanha kaatopaikka, nyt uuden kaupungin myötä osa tavaroista oli raivattu mereen, osa tavaroista olisi siis maan pinnan alla. Mary innostui ajatuksesta jo ensímmäisenä päivänä, aloitti työt samantien.

  Mary ei kuitenkaan löytänyt muuta, kuin kasan luita ja kiviä. Mary jätti työn toisaalle, joku muu saisi kaivaa aarteet hänen puolestaan, sitten kun Mary olisi "uuuppppooo riiikaasss.." maryn sanoin. :)

Puolelta öin tämä rumilus oli tullut ahdistelemaan Marya. Mary kuitenkin kuunteli, jos ukolla olisi jotain tärkeää sanottavaa, vaikkapa hänen tontin maaperästään.

Mies paljastui törkeäksi juttujen kertojaksi, pervopedofiiliksi. Mary torjui ukkelin ällötykset ja pian hän oli lapio käsissään huitoen miestä pois tontiltaan. Mary ei totisesti halunnut miehen törkeitä juttuja alitajuntaansa. Ei tosiaan halunnut. Vaikka hän miehestä unelmoi (Joonaksesta >:3) hän ei sulattanut noin vahvoja juttuja. Hyi olkoon hyi.

Maryn energia alkoi jo hiipua, oli hän sentään jahdannut painavalla rautalapiolla isoa miestä. Huomenna olisi ensimmäinen työpäivä, ja siitä olisi selvittävä ehjin nahoin. Mary toivoi kovasti ylennystä, mutta kuitenkin pelkäsi ettei sairastuisi, hänhän oli ollut iltasella melkein koko ajan viileässä ulkoilmassa.

Kun ensimmäisen työpäivän aika koitti, hyvän muroaamiaisen, kylmän ja nopena suihkussa käynnin, pitkän vessaraissun jälkeen, Mary ei ilahtunutkaan kimppakyydistään. Maryn kuvitellun upean limusiinin tilaan pihaan pörräsi ruostunut kärry, ja outo kuski. Yht'äkkiä miehen kädet irrottautuivat ratista ja lähenivät Marya... "Ei näin pervoa naapuristoa ole olemassakaan!!! Ei voi olla!!" Mary ajatteli mielessään, "Olen varattu" Mary sanoi äkäisesti, mies punastui ja painoi kaasua. Pian oltaisiin työ paikalla. Miten Mary mahtaa selvitä?

    Sen näet seuraavassa osassa.

     Anteeksi tönkkö ja lyhyt osa :< Nyt heti kun pääsen pelissä alkuun jaksot tulevat olemaan parempia, jännittävampiä, romanttisempia ja muutenkin hauskempia :> Kommenttia saa laittaa :> Sanokaa jos on kirjotusvirheitä. Anteeksi dementtiani nimissä!!! Seur. Keralla otan kynän käteen ja kirjotan nimet muistiin : l Noh, laittakaa se kommentti :> Kiitos ja kumarrus.